Alaselkäkipu – lanneranka kiropraktikon näkökulmasta
Julkaistu perjantaina 3. helmikuuta 2023
Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä, ellei yleisin, tulosyy kiropraktikon vastaanotolle.
Alaselkäkivut eivät ole harvinaisia; ne ovat itse asiassa yksi merkittävimmistä työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista eläköitymistä aiheuttavista sairausryhmistä Suomessa. Alaselkäkipu on pahimmillaan hyvinkin kokonaisvaltainen ja elämänlaatua rajusti huonontava seuralainen.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut alaselkäkivusta, mutta en niinkään lannerangan, vaan lantion häiriöistä aiheutuvista kivuista.Vaikka alaselkäkivuista kärsivä ei itse yleensä pystykään arvioimaan, ovatko kivut lähtöisin lannerangasta vai lantion alueelta, vai jostain muualta, on minulle tuntunut selkeämmältä kirjoittaa lantiosta ja lannerangasta erikseen.
Tosiasiahan toiminnallisessa selkäkiputilanteessa on yleensä se, että ”korjausta” vaativia kohtia löytyy useita. Äärimmäisen harvoin tilanne on sellainen, että toiminnallisen selkäkivun syyksi löytyy vain yksi nikamalukko tai pari jumissa oleva lihasta. Tai pelkkä SI-nivel.
Useimmiten alaselkäkivun taustalta löytyy isompi yhdistelmä erilaisia tekijöitä, eli sekä nivelten että lihasten toimintahäiriöitä sekä lannerangan että lantion alueella. Oireet syntyvät siten monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Tämän blogiartikkelin tarkoituksena on kertoa lannerangan häiriötiloista kiropraktikon näkökulmasta.
Haastava alaselkä
Olen siinä uskossa, että alaselkä ja alaselkäkipu ovat kenelle tahansa tuki- ja liikuntaelinkipujen maailmassa toimivalle ammattilaiselle se kaikkein haastavin kehonalue osata ja ymmärtää. En silti ole varma, mitä kirurgit tähän kohtaan sanoisivat, mutta tuskin alaselkä heillekään ihan helppo tapaus on ratkaistavaksi.
Alaselkä on alati mielenkiintoinen. Siinä piisaa kokeneellekin ammattilaiselle riittämiin haastetta. Alaselän parissa työskentelevän elämä ei käy koskaan tylsäksi, sen verran yllätyksiä alaselkä sen temppuja pohtivalle ammattilaiselle tarjoaa.
Kirjoitin rintarangasta kertovassa blogiartikkelissani, että rintaranka on usein mukava ja simppeli hoidettava. Näin ei ikävä kyllä voi sanoa alaselästä! Se ei ole juuri koskaan simppeli.
Tosiasia on, että alaselkä on jonkin verran monimutkainen, eikä aina kovin selkeä ymmärrettävä. Sen käyttäytymisestä tuntuisi joskus puuttuvan jokin tietty logiikka. ”Alaselkä on harmaata aluetta”, sanoo alaselkävaivojen parissa työskentelevä ortopedituttavanikin.
Parin vuosikymmenen ajan alaselän parissa työskennelleenä uskallan silti sanoa, että alaselkää on mahdollista ymmärtää. Ja niin varmasti sanoisi moni kokenut kiropraktikkokolleganikin.
Itse asiassa, pakko myöntää, omassa työssäni alaselkä on suosikkini. Lempilapseni. Siitä on tullut sellainen luultavasti siksi, että sen temppujen ymmärtäminen on vienyt niin paljon aikaa. Alaselän ongelmavyyhtien purkaminen on mielekästä, ja palkitsevaa.
Suhtaudun alaselkään ja sen temppuiluun silti aina tietyllä kunnioituksella. Niin kuin varmasti suhtautuu valtaosa kaikista alaselän parissa työskentelevistä. Alaselkä pitää ammattilaisen aina jonkin verran nöyränä.
Alaselkäkivulta suojaavia tekijöitä
Oletan, että koska luet tätä artikkelia, sinulla on itselläsikin jonkinlaista kokemusta alaselän temppuilusta. Jos luet tätä silkasta mielenkiinnosta, ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta alaselkävaivoista, saat olla kiitollinen; kuulut vähemmistöön!
Ellei sinulla ole omaa alaselkähistoriaa, olet luultavasti välttynyt isommilta tapaturmilta? Olet liikkunut monipuolisesti selkäystävällisten lajien parissa? Olet saanut vanhemmiltasi perintönä hyvänmallisen selän?
Olet vahvistanut selkää tukevia lihaksia, venytellyt ja tehnyt liikkuvuusharjoituksia? Luultavasti et joudu istumaan pitkiä päiviä, eikä työssäsi tarvitse kumarrella paljoa?
Tuossa tulikin lueteltua muutama tekijä, jotka itse listaisin alaselkäkivuilta suojaaviksi asioiksi. En tiedä, löytyvätkö kaikki nuo kohdat kirjallisuudesta. Tuo lista perustuu täysin omaan kokemukseeni. Siihen, mitä olen omista asiakkaistani viimeisen parin vuosikymmenen saatossa oppinut.
Seuraavaksi hieman lannerangan anatomiaa eli oppia lannerangan rakenteesta.
Lannerangan rakenteesta
Lanneranka on yllättävän lyhyt pätkä, vain viiden nikaman pituinen alue vyötärön seudulla. Ryhdiltään lannerangan kuuluu olla notko, eli eteenpäin pyöristyvä. Normaali lannerangan notko on aika iso, 40 astetta.
Lanneranka, sivukuva
Suora ei rangan kuulu olla muiltakaan osin, silloin kun selkärankaa katsellaan sivusta päin. Sivustapäin katsottuna normaalin mallinen selkäranka on melkoisen kurvikas; kaularangan ja lannerangan ryhti on eteenpäin pyöristyvä (ns. lordoosi) ja väliin jäävän rintarangan taaksepäin pyöristyvä (ns. kyfoosi).
Selkäranka on ihanteellisesti melko kurvikas
Takaa tai edestäpäin katsottuna ranka on ihanteellisesti täysin suora. Käytännössä silti ihan kaikilta löytyy jonkin verran selkärangan kallistumaa tai kiertymää eli skolioosia.
Meistä kukaan ei ole ihan luotisuora. Eikä tarvitsekaan olla. Pieni skolioosi ei tahtia haittaa, eikä oireita aiheuta. Itse asiassa skolioosi saa olla aika merkittävä ennen kuin se alkaa heitellä kantajalleen todellisia haasteita.
Röntgenkuva skolioottisesta selkärangasta
Vasta yli 20-25 asteen kallistuma vaatii erikoistoimenpiteitä, yleensä korsettihoidon. Yli 40-45 asteen kallistuma joudutaan yleensä jo operoimaan kirurgisesti. Onneksi näin isot skolioosit ovat harvinaisia. Isojen skolioosien hoito on Suomessa keskitetty yliopistosairaaloihin.
Lannerangan nikamista sen verran, että isoin ero rintarangan eli keskiselän nikamiin on se, että rintarangan nikamassa on enemmän niveliä. Ne nimittäin niveltyvät myös kylkiluihin. Lannerangan nikamat ovat kylkiluista vapaita.
Rintarangan nikamissa on nivelet myös kylkiluille
Lannerankaan kohdistuvia kiertoliikkeitä on syytä varoa
Toinen iso ero lannerangan nikaman ja rintarangan nikaman välillä on nikaman takaosassa sijaitsevien nivelten, ns. fasettinivelten suunta. Lannerangan fasettinivel on sen suuntainen, ettei se juuri salli sivukallistusta eikä kiertoa. Sen pääasiallinen liikesuunta on eteenpäin- ja taaksetaivutus.
Rintarangan fasettinivel sallii hienosti kaikki liikesuunnat, myös kallistukset ja kierrot.
Lannerankaan kohdistuvia kiertoliikkeitä onkin aidosti syytä varoa, sillä muun muassa hankalat välilevynpullistumat saavat yllättävän usein alkunsa juuri kiertäen tehdystä nostoliikkeestä.
Rintaranka sen sijaan suorastaan iloitsee monipuolisesta liikkeestä kiertoineen ja kallistuksineen.
Välilevyistä sen verran että välilevyjä on koko selkärangan alueella, ihan jokaisessa nikamavälissä kaularangan toisesta nikamasta lähtien.
Välilevyhän on eräänlainen tyyny, rustokudoksesta muodostunut joustava iskunvaimennin kahden nikaman välissä.
Havainnekuva selkärangan välilevystä
Käytännön kannalta isoin ero rintarangan välilevyissä ja lannerangan välilevyissä on se, että lannerangan välilevyt ovat huomattavasti herkempiä vaurioille, etenkin ns. välilevyn pullistumille (diskusprolapsi) kuin rintarangan välilevyt.
Etenkin rangan kaksi alimpaa välilevyä ovat tulilinjalla, ja yllättävän paljon ne tuottavatkin pullistuman saaneelle tuskaa, ja toisaalta kirurgeille hommia.
Havainnekuva välilevynpullistumasta, joka painaa hermojuurta
Pullistumaahan ei todellakaan läheskään aina päädytä operoimaan kirurgisesti, mutta ei se harvinainen toimenpide ole. Omalla vastaanotollani tapaan suurin piirtein joka viikko asiakkaan, jolla on alaselän välilevy jossain vaiheessa leikattu.
Millaisia lannerangan häiriöitä kiropraktikon vastaanotolla korjataan?
Lantiosta kertovissa artikkeleissani olen kertonut, että lantion suhteen kiropraktiset hoitomenetelmät ovat lähinnä lantion asennon korjaamista ja sen varmistamista, että SI-nivelet toimivat oikein. Lisäksi huomioidaan lihakset.
Lannerangan, kuten muidenkin kehonosien, suhteen on kiropraktikon aina ensin varmistettava, että kipu on mekaanista eli toiminnallista. Alaselän rakenteellisista ongelmista asiaa tässä tekstissä hieman myöhemmin,
Lannerangan toiminnallinen häiriötila on useimmiten yhdistelmä nikamien fasettinivelten toimintahäiriöistä (eli ns. fasettilukoista) sekä lannerangan ympärillä olevien lihas- ja lihaskalvojen kireyksistä johtuvia häiriötiloja. Tällainen toiminnallinen häiriö normalisoituu kiropraktikon käsissä usein hyvin.
Hoitojakson alkuun pääpaino on selän ns. passiivisessa hoidossa eli selän manuaalisessa (eli käsin tehtävässä) ja erilaisten instrumenttien ja työkalujen avulla tehtävässä hoidossa.
Kuitenkin samanaikaisesti, tilanteesta riippuen jopa ensimmäisestä hoitokerrasta lähtien, mukaan otetaan mielellään pieni määrä venytyksiä tai kevyitä harjoitteita, jotka tukevat ja nopeuttavat selän paranemista.
Selän säännöllinen huolto tärkeää
Kun selkä alkaa parantua, hoito jatkuu, mutta hoitokäynnit harvenevat. Ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa hoitokäyntejä tarvitaan vain silloin tällöin.
Selkä voi pysyä pitkäänkin hyvässä kunnossa, kun se hoidetaan ensin toimivaksi, ja kun sen omatoimiset huoltotoimenpiteet ovat hallussa, ja ne muistaa tehdä.
Jokaisen selkä on hieman erilainen omine kommervenkkeineen, joten yksilölliset hoito-ohjeet ovat tärkeitä. Niistä voi olla merkittävä apu loppuiäksi! Tosin takuutahan selän hoidoille ei voi antaa. Ikävä kyllä!
Ennen pitkää tulee tilanne, jolloin selkä tarvitsee uuden huollon tai remontin. Ei ole huono idea, että selkää hoidetaan ammattilaisen toimesta säännöllisesti, vaikkei se vielä niin kovasti oireilisikaan. Huolletaanhan autojakin.
Lannerangan nivelrikko ja muut rakenteelliset ongelmat
Lanneranka on altis monenlaisille rakenteellisillekin ongelmille, mm. välilevynpullistumille, nivelrikolle (eli degeneraatiolle eli selkärankarappeumalle) tai esim. nikamansiirtymälle (spondylolisteesi).
Selkää, jossa on todettu em. rakenteellisia poikkeavuuksia, voi kiropraktikon toimesta usein silti hoitaa. Hoito vain on tehtävä erittäin tarkasti ja hellävaraisesti.
Kokenut kiropraktikko osaa arvioida, millä tavalla selkää kulloinkin kannattaa käsitellä. Kiropraktikolla on hallussaan iso arsenaali erilaisia hoitotoimenpiteitä ja -tekniikoita.
Perinteiset nivelrusautukset kuuluvat kiropraktikon osaamiseen, mutta ei rajoitu niihin. Kokenut asiantuntija osaa myös arvioida sen, mitä kohtaa ei kannata käsitellä.
Edellä mainitun tapaisissa rakenteellisissa ongelmissa kiropraktikon tekemistä hoitotoimenpiteistä voi olla paljonkin hyötyä. Esimerkiksi otan lannerangan nivelrikon. Nivelrikko on erittäin yleistä. Sitä on aika monella 40 vuotta täyttäneellä, mutta olen nähnyt nivelrikkoa huomattavasti nuoremmillakin.
Lievä nivelrikko ei silti välttämättä oireile. Nikamien liikehäiriöitä tällaisessa selässä kuitenkin voi olla. Ja monesti onkin. Tällöin kipu voi olla peräisin siitä, että selkä ei toimi oikein, eikä välttämättä nivelrikosta, vaikka kuvissa sellaista näkyisikin.
Tämä kuva kuvastaa selkärangan nikamien ja välilevyjen ikääntymistä. Kahdessa oikeanpuoleisessa nikamaparissa nikamissa on jo aika lailla nivelrikkoa nähtävissä. Tästä kuvasta näkyy myös miten välilevyt kuivuvat ja madaltuvat ikääntyessään.
Lanneranka kaipaa monipuolista liikettä ja lihastukea ympärillensä
Lantiosta kertovissa artikkeleissani olen käynyt läpi lantion alueen tukilihaksia.
Alaselkä on toki hieno kokonaisuus niin, että lantiota tukevien lihasten hyvä kunto hyödyttää varmuudella myös lannerankaa. Ja lannerankaa tukevien lihasten hyvä kunto hyödyttää vastavuoroisesti lantiota.
Miksikö sitten pilkon nämä tukea antavat lihakset lannerangan ja lantion osalta eri kategorioihin? Käytännön syistä!
Hyvien hoitotulosten saamiseksi omassa työssäni joudun miettimään nivel- ja lihaskäsittelyn lisäksi joka asiakkaan kohdalla hänelle henkilökohtaisesti parhaiten sopivat harjoitteet.
Oma tapani toimia on se, että annan erilaisia harjoitteita aika vähän. Ikään kuin eräänlaisen ”tee edes tämä” -harjoituskokonaisuuden. Koska tässäkin tapauksessa vähemmän on usein enemmän.
Harjoitteet tulevat isommalla todennäköisyydellä tehdyksi silloin kun niitä ei ladata alkuvaiheessa koko mapillista.
Itse asiassa usein annan hoitoprosessin alkuvaiheessa vain yhden tai kaksi harjoitetta. Tällöin on pakko miettiä, mikä harjoite olisi paras (tai pakollinen), ns. täsmäharjoite.
Valinta osuu parhaiten oikeaan, kun ensin määrittelee, onko ongelma lantiossa vai rangassa, ja valitsee sen perusteella kyseiseen ongelmaan parhaiten sopivan harjoituksen tai harjoitusyhdistelmän. Tällainen konsepti on omassa työssäni tuntunut toimivan hyvin.
Vatsalihakset antavat parhaan tuen selälle
Lannerangan alueen lihaksista parhaan tuen selälle suovat vatsalihakset. Tärkein vatsalihas on vatsalihaksista syvin eli poikittainen vatsalihas (transversus abdominis).
Koska lanneranka on perusmalliltaan eteenpäin notkottava, tarvitsee se tukea nimenomaan edestäpäin. Vatsalihastreenistä hyötyy jokainen, mutta mitä isompi alaselän notko on, sitä enemmän se vaatii lihastukea edestäpäin.
Myös lantionpohjan lihasten hyvä kunto hyödyttää lannerankaa, eikä vähiten sen vuoksi, että meistä suurimmalla osalla tuo edellä mainittu poikittainen vatsalihas aktivoituu käsi kädessä lantionpohjan lihasten kanssa.
Lannerangan ympärille kietoutuu myös ryhmä pieniä segmentaalista tukea antavia pikkulihaksia (rotatores & multifidus), joiden liikuttamisesta ja voimistamisesta jokaisen ranka hyötyy.
Edellä mainittujen lihasten täsmätreenistä kirjoitan mielelläni myöhemmin lisää. Mutta haluaisin muistuttaa, että ryhmäliikuntamuodoista pilates on yksi upeimmista em. lihaksia huomioiva laji. Sitä suosittelen lämpimästi.
Omakohtaiset kotiharjoitteet sinulle osaa laatia kokenut, alaselän tukilihasten vahvistamiseen perehtynyt fysioterapeutti tai personal trainer.
Ajattelen silti, että kaikki treenaaminen on mukavampaa ja ehkä myös tarkoituksenmukaisempaa silloin, kun selkä on ensin hoidettu kivuttomaksi.
Kiitos mielenkiinnosta artikkeliani kohtaan. Hyvää vointia sinulle ja selällesi!
Ja tervetuloa vastaanotolleni, löydät minut Tampereelta The Back Roomista, ja muutamana päivänä kuukaudessa myös Seinäjoelta, Fysio-Ketelän tiloista.
Terveisin
Krista Ketelä (ent. KristaValli), kiropraktikko D.C.